Kusadasissa kolmannen kerran, mutta ei haittaa! Samaan paikkaan uduelleen menemisessä on omat hyvät ja huonot puolensa. Hyvä puoli on se, että olosuhteet ovat tuttuja. Ei mene aikaa sähläämiseen ja säätämiseen kun perustiedot on kunnossa. Tietää, mitä hotelli suurinpiritein tarjoaa, missä se sijaitsee, mitä ympärillä on. Tietenkin kehitys kehittyy, eli muutoksia tulee, varsinkin kehittyvässä lomakohteessa. Lomaan kuitenkin solahtaa sisälle nopeasti - moodi on ripeästi oikea ja loman rentouttavuus korostuu. Ei ole kiirettää kiertää kaikkia nähtävyyksiä, vaan voi valikoida tai tehdä jotain vähemmän tavallista.
Se huono puoli on sitten se, että lomasta tulee helposti "mökkiloma". Tehdään samoja asioita, rutiinilla. Ei nähdä uusia juttuja koska jo tiedetään mitä kannattaa tehdä, missä parhaat mestat ovat.
Makuasia siis. Meille Turkki on tuttu ja turvallinen, varma valinta. Kohteita ollaan yritetty vaihdella, mitä nyt matkanjärjestävät myöten antavat. Esimerkiksi Fethiyeen palaisin uudelleen mielelläni, mutta sepä ei ole yhden kauden jälkeen uudelleen ohjelmaan kenellekään palannut. Ihmettelen miksi, sillä siellä oli kaikki kohdallaan - ainakin vuonna 2009, jos oikein vuoden muistan.
Kusadasi, 2012, tarjosi meille tutunturvallisen loman. Olin jo etukäteen lähettänyt viestiä hotellille, että olemme tulossa ja haluaisimme mielellämme kulmahuoneiston 101, 201 tai 301 sen näkymän takia. Tuo kulma on ehdottomasti Idan paras. Makuuhuoneen ja keittiön ikkuna antaa altaalle. Parveke on kulmassa, joten siitä näkee sekä altaalle että suoraan merelle ja satamaan. Ja se näkymä on mielestäni yksi parhaimpia, mitä lomalla vastaan on sattunut. Joka-aamuisena huvinani oli tarkistaa päivän risteilijä, sillä Kusadasi on yksi Turkin suosituimmista risteilijöiden piipahduspaikoista, koska Efesos on niin lähellä. Kusadasia markkinoidaan Efesos nimellä risteilijöille - sen havaitsemme itsekin kun teemme aikanaan Itäisen Välimeren risteilyn. Sovimme myös hotellinomistajan kanssa, että toisimme heille Malibua ja Archeria sekä tupakkaa taxfreestä, maksua vastaan tietenkin. Se oli meille ihan ok, ystävälle voi aina tehdä palveluksen.
Ida on tuo keltainen rakennus keskellä kuvaa. Kuva otettu Pigeon Islandilta.
Navigator of the Seas!
Parvekkeelta kohti satamaa.
Ida sijaitsee siis hieman ydinkeskustan ulkopuolella. Arvioisin että kävelymatkaa basaarille tulee vajaa kilometri. Ihan siis käveltävissä, ainakin siihen suuntaan. Takaisin päin kävelymatkaa haittaa lähinnä tuo järjetön ylämäki, joka oli käydä kohtalokkaaksi varsinkin päivän kuumuudessa. Illalla kuumuus ei ollut esteenä, vaan täydellinen pimeys, sillä katuvalaistus oli heikohko ylämäessä. Niinpä me monasti otimme puoleesta välistä taksin hotellille. Jokusen kerran jouduimme käymään taksikuskin kanssa vakavansorttisen keskustelun siitä, ajaako hän aivan hotellile asti vai ei, sillä katu muuttui myös autolle ikäväksi kulkutieksi ihan ylhäällä. Niin jyrkkä ja irtosorainen se oli. Taksimatka maksoi yleensä noin 10 liiraa, eli n 5 euroa.
Izmir retki
Efesoksessa emme tällä kertaa käyneet, vaan retkemme suuntautui Izmiriin. Izmir on Turkin kolmanneksi suurin satamakaupunki, jonne matkaa on Kusadasista n 90 km hyvää moottoritietä. Menimme aamulla varhain dolmuksella Pamukkale-linja-autofirman keskustan myyntipisteeseen, ostimme menoliput Kusadasi-Izmir ja saimme siitä minibussikyydin (kuuluu lipun hintaan) bussiasemalle, joka sijaitsee hieman kaupungin ulkopuolella. Bussimatka on varsinainen elämys, missä muualla bussissa olisi tarjoilijapoika kiertämässä juoma ja napostelukärryn kanssa, oma henkilökohtainen tv-näyttö penkin selkänojassa, ilmastointi - ja kaikki tämä noin 10 eurolla! Matkahuolto ja Onnibussi saisivat ottaa mallia!
Izmirin linja-autoasema (Garage) on vähintäänkin yhtä paljon kaupungin ulkopuolella. Niinpä yksi seikkailu oli löytää yhteyskuljetus ja päästä kaupunkiin. Edellisellä kerralla Izmirissä käydessämme otimme taksin, tällä kertaa olimme päättäneet löytää tuon mystisen yhteyskuljetusyhteyden. Se ei sitten ollutkaan niin kamalan vaikeaa ja nousimme kaupunkibussiin. Asetuimme istumaan takapenkille vierekkäin kaikki kolme, ja neljännelle paikalle P:n isojen hartioiden ahdisteltavaksi istahti joku hentoinen paikallinen miespuolinen olento. Juttelimme siinä keskenämme niitä näitä, kun yhtäkkiä poika/mies kysyi P:ltä SUOMEKSI: "Anteeksi, puhutteko te englantia?". P hölmistyi aivan täydellisesti ja sanoi, että en, mutta vaimoni puhuu. Ja niin sitten keskustelin tämän sairaanhoitajaksi osoittautuvan nuoren miehen kanssa. Hän kertoi olleensa Erasmus-vaihdossa Tampereella ja oppineensa sen takia suomea, mutta pahoitteli että hänen sanavarastonsa valitettavasti koostui enimmäkseen sairaanhoidollisista fraaseista kuten "haluatteko te mehua", "onko teillä kipuja" ja "otatteko lääkettä". Parhaillaan hän oli opiskelemassa vastaavaa fraasisanastoa ruotsiksi, koska halusi uudestaan vaihtoon Tukholmaan.
Kaupunkiyhteys jätti meidät kääntöpisteelle, josta vielä piti osata suunnistaa eteenpäin kohti meren rantaan. Meillä oli suurinpiirteinen suunta selvillä, mutta kävimme matkan varrella Hiltonissa varmistamassa sen ja samalla saimme kartan mukaamme.
Izmirin kuuluisa kellotorni.
Tässä vaaleanpunaisessa talossa rantabulevardin varrella sijaitsee Izmirin matkailutoimisto,
josta saa karttoja ja hyviä neuvoja.
Gustav Eiffel on suunnitellut tämän satamassa sijaitsevan makasiinirakennuksen, josta on restauroitu kalliinsorttinen (ja tyhjä) ostoskeskus.
Olimme käyneet Izmirissäkin kerran aikaisemmin ja nähneet bazaarialueen ja sen takana olevan antiikkisen agoran. Niinpä olimme päättäneet tällä kertaa käydä katsomassa salmen toisella puolella Karsiyakaa. Sinne mentäsiin vuorolautalla. Lauttamatka maksetaan kaupungin sisäisellä metrolipulla, jonka hintaa en muista, mutta mielikuvani on että 2 liiraa - ei kallis kuitenkaan. Lippu on sähköinen kortti, jolle ladataan tietty matka/rahamäärä kioskissa.
Izmir on myös risteilijöiden suosiossa, koska Efesokseen ei ole pitkä matka.
Kun laiva lähti liikkeelle, mies käveli istumapaikkamme ohi, pysähtyi ja kysyi, haluaisimmeko tulla komentosillalle, koska siellä on ilmastointi. Tyyppi oli siis paatin kapteeni! Kiitimme kutsusta ja kiipesimme jantterin perässä istumaan ja juttelemaan - sen mitä kielimuurilta kykenimme. Tuokio oli oikein mukava, mutta olimme todella onnellisia, ettei matka kestänyt enempää kuin sen 20 minuuttia, sillä keskustelu oli hankalahkoa ymmärtämisen kannalta.
Eylul-paatin ystävällinen kapteeni!
Saavuimme takaisin basaarialueelle, mutta emme ehtineet painua sisään sokkeloon kun paikalle kaartoi kaksi poliisin/miliisin tms bussia, joista purkautui komppanjallinen mellakkavarusteisiin pukeutuneita miehiä. Totesimme, että jotain sellaista on tapahtumassa, missä emme halua olla mukana ja poistuimme nopeasti paikalta emmekä jääneet yhtään ihmetteelmään asiaa. Piipahdimme vielä rantakahvilassa syömässä, ennen kuin hankkiuduimme Pamukkalen paikallistoimistoon ja sitä kautta bussille ja illaksi Kusadasiin. Sinä iltana emme jaksaneet enää poistua hotellilta, mikä oli meille aivan poikkeuksellista. Yhdellä lasillisella käväisimme allasbaarissa ennen täydellistä nuupahtamista.
Allaselämää
Uiminen kuuluu perhe-elämäämme varsin pysyvästi. K oppi uimaan 4-vuotiaana Marmariksessa ja on oikeastaan siitä lähtien uinut enemmän tai vähemmän kilpailullisesti. Kusadasissa hän otti yhteyttä paikalliseen uimaseuraan ja pääsi heidän viikkoharjoituksiinsa mukaan kolmena päivänä viikossa. Harjoitukset käytiin ulkoaltaalla ja meitä ei haluttu katsojiksi,joten saatoimme Kn altaalle ja piipahdimme olusilla, kunnes taas tulimme hakemaan hänet pois. Siihen aikaan illasta aurinko oli jo laskenut niin ettei se paistanut altaalle suoraan, mutta altaan vesi oli silti Kn mielestä tukahduttavan kuumaa.
Muutoin vietimme paljon aikaa altaalla, yleensä aamupäivisin. Muutoinkin Idan altaalle lakkasi aurinko osumasta jo siinä kolmen aikaan - aurinko jäi korkean rakennuksen taakse. Se ei mietä haitannut yhtään.
Kusadasissa on mukava turkkilainen tunnelma, basaarialue ravintoloineen ja baarikatuineen sekä viikkomarkkinat, joilla voi tehdä hyviäkin ostoksia, jos tietää mitä ostaa. Meidän matkaamme tarttui muutamia t-paitoja/collegehousuja, käsilaukku ja vihonviimeisenä iltana vielä yksi sormus. Ihan vahingossa tuo viimeksimainittu. Ei ollut yhtään tarkoitus, mutta aina ei voi asialle mitään.
Oman leimansa Kusadasiin tuovat risteilyvieraat, joita saapuu joka puolelta maailmaa. Laivoja saapui päivittäin, parhaimmillaan näimme 5 isoa risteilijää yhtä aikaa satamassa.
Kusadasin edessä sijaitsee Kyyhkyssaari, Pigeon Island, jossa on pieni linnoitus. Saarelle pääsee siltaa myöden ja siellä on - hyvällä tuurilla - pieni kahvila josta saa juotavaa.
Pidämme turkkilaisesta ruuasta - ja juomasta. Tykkäämme syödä ulkona - sananmukaisesti. Yleensä aina ensimmäiseksi roudaamme ruokapöydän parvekkeelle, jos se vain suinkin on mahdollista, jotta aamiaisenkin voi syödä ulkona.
En ole muistanut selvittää, onko tämä suomalainen ketju.
Omenateetä ja turkkilaista mokkaa.
K.n lempparijuoma sitruunalimonadi, sokerottomana mieluummin. Lemonata sekersiz.
Kaksiviikkoinen kului siivillä ja siivillä palattiin kotiinkin - seuraavaa lomaa suunnittelemaan!
