Kesälomamatkamme 2013 suuntautui ihan pakettimatkalla Turkkiin (taas?). Tällä kertaa kohde oli pikkukaupunki Gumbet Bodrumin kupeessa. Matkanjärjestäjänä Tjäreborg.
Meillä oli ennen matkaa vähän terveysvaikeuksia; minun poskihampaani ärtyi kesäloman aluksi ja jouduin käymään neljästi hammaslääkärissä. Viimeisenä päivänä ennen matkan alkua hammaslääkäri totesi, että hammas oli haljennut ja pakko poistaa. Niinpä lähdimme reissuun epävarmoin mielin, minulla oli kaksi erilaista antibioottikuuria päällä, joista toinen oli antabusvaikutteinen. Eli ei yhtään alkoholia saisi ottaa viikon antibioottikuurin aikana. Eikä hampaita saisi mekaanisesti harjata, koska haavan piti antaa rauhassa parantua. Loppujen lopuksi reissu sujui kuitenkin hampaan puolesta ongelmitta.
Lento oli tällä kertaa illalla, eli saavuimme kentälle Jumbon kautta, koska emme halunneet jättää ruokailua kentälle. Samalla etsimme epätoivoisesti ”käsilaukkukoukkua”, jonka halusin ehdottomasti mukaan ja olin epähuomiossa jättänyt toiseen laukkuun. Se osoittautui hankalaksi tavaraksi löytää, mutta lopulta meitä lykästi – lentokentän Muumikaupassa!
Kentällä oli non-Shengen alueen passintarkastukseen järjetön avosumpulajonotus. Minulla ja K:lla on vielä vanhanmallinen 10 passi (voimassa 2016 asti), joten jouduimme jonottamaan pitkään. P sen sijaan surffasin automaattisen passintarkastuksen läpi kymmenessä sekunnissa ja odotteli sitten meitä toisella puolella. Lentokoneeseen kuitenkin ehdimme yhdessä.
Lento sujui mukavasti, sillä olin onnistunut checkaamaan meidät exit-rivin paikoille 2 + 2, eikä loppujen lopuksi vieressäni istunut ketään. Lennolla seurasimme edessämme istuvan nuorenparin koomista käyttäytymistä. En kehtaa edes kertoa, mitä neitonen poikaystävänsä kanssa salaa duunasi viltin alla luullen, ettei kukaan näe!
Milasin lentokentältä matkaa Gumbetiin on n 45 min bussilla. Meillä kesti vähän pidempään koska bussi kurvasi ensin jonkun allinclusive-paikan kautta, joka oli pitkän, pimeän ja mutkaisen reitin päässä aivan toisella reunalla Bodrumia verrattuna Gumbetiin.
Saavuimme siis lähes keskiyöllä hotelliin ja oli tosi pimeää. Hotellipojalla oli vaikeuksia löytää huoneemme, joka sijaitsi toisessa rakennuksessa pienen välikadun toisella puolella. Sillä hetkellä ei kovasti naurattanut, mutta loppujen lopuksi olimme todella tyytyväisiä huoneistoomme. Hotelli myös ystävällisesti avasi mimarketin, niin että saimme ostettua vettä ja aamiaistarpeita heti yöllä.
Huoneisto oli mukava; pieni keittiö kahdella sohvalla ja ruokapöydällä, pikkiriikkinen kylppäri (suihkussa kääntyminen oli taitolaji), mutta todella iso makuuhuone neljällä sängyllä ja mainio parveke. Sängyt olivat positiivinen yllätys, koska K ei joutunut nukkumaan lisävuoteella vaan sai oman oikean sängyn. Me nukuimme parivuoteessa ja yhtä sänkyä käytettiin lähinnä vaatetelineenä. Parveketta varjosti iso palmu, joka valitettavasti roskasi aika paljon mutta toisaalta teki parvekkeesta mukavamman kun suora aurinko. Näkymä oli pikkualtaalle. Me ostettiin pieni lattiaharja jolla palmuroskia saatiin siivottua pois lattialta. Ne nimittäin pistelivät todella inhottavasti, jos niiden päälle astui.
Ilmastointilaitteet oli sekä keittiön että makuuhuoneen puolella. Pieni televisio oli keittiössä, ja siitä katselimme aamuisin jotain CNN aamutvtä, niin että nähtiin mitä maailmalla tapahtuu. Hotellin allasalueella oli maksuton wifi, joka toimi välillä loistavasti ja välillä se lakkasi totaalisesti toimimatta. K oli ihan hermona niinä päivinä kun sosiaalinen elämä loppui wifin loppumiseen. Kävimme huomauttamassa asiasta tiheään tahtiin ja aina wifi saatiin nostettua ylös reitittimen buuttauksella tms. Mutta välillä se vaan otti ja kesti vähän aikaa. Vaikka siis wifi oli tarjolla vain allasalueella, se kantoi huoneistomme makuuhuoneeseen ja erityisesti parvekkeelle hyvin. Meillä oli mukana molemmat ipadimme ja kaikkien kännykät, joten yhteyksissä pysyttiin. Muutoinkin K pyysi että iltaravintolat valittaisiin free wifi-kylttien perusteella, jota pyyntöä noudatimme aina kun se oli mahdollista.
Keittiövarustus oli alkeellinen, juuri kaikki astiat neljälle eikä paljon muuta. Jääkaappi oli sijoitettu kaappiin, niin että se ylikuumeni. Pidimme kaapin ovea auki aina kun se oli mahdollista. Keittolevyt siirsimme suosiolla pois tieltä koska ruokaa emme varsinaisesti tulisi kuitenkaan laittamaan. Jääkaapin hyllyt olivat myös käytössä rikkoutuneet, mutta ei hätää, sillä minähän olin pakannut jeesusteipin mukaan, niin että fiksasin ne toimintakuntoisiksi. (Kätevä emäntä?)
Huoneistomme oli siis ”takapuolella”, mikä ensin harmitti mutta loppukädessä olikin loistava ratkaisu. Ensinnäkin pääuima-allas oli tasasyvä, eli liian syvä lyhyen ihmisen seisoa pohjassa. Toiseksi pääaltaalla oli aktiivinen allasbaari eli meteliä myöhäiseen iltaan asti. Pikkualtaan baari aukesi puolenpäivän aikaan, jos ylipäänsä aukesi. Koska me olimme altaalla enimmäkseen aamupäivisin, toimme vedet rauhassa mukanamme. Ostimme juotavaa (olutta / limsaa) silloin harvoin kun baari oli auki, eli totesimme tekevämme hotellin kannattamiseksi sen, mitä olosuhteet huomioon ottaen voimme.
Yksi ainoa allasepisodi tapahtui, kun brittiperheen mukula puuppasi lastenaltaaseen, jonka kautta vesi valuu isompaan altaaseen. Tuon perheen äiti ei tehnyt asian eteen mitään, mutta yksi norjalaisisä huomasi tilanteen ja hälytti henkilökunnan paikalle. Lasten allas tyhjennettiin välittömästi ja desinfioitiin. Me mentiin altaalle uudestaan vasta parin päivän päästä.
Matkustajat näyttivät olevan enimmäkseen pohjoismaalaisia, joitakin Brittein saarelta matkustavia nähtiin. Huoneistot olivat kahdessa kerroksissa erillisissä rakennuksissa altaiden ympärillä. Sait siis joko parvekkeen tai pation ja näkymän joko altaalle tai ympäristöön. Patiot näyttivät myös mukavilta, mutta jotenkin ajatus avoimesta näkymästä suoraan ”mun alueelle” ei näyttänyt kivalta. Lisäksi alueella oli kissoja, joihin suhtauduttiin kaksijakoisesti; toiset tykkäsivät kun ne tulivat naukumaan ja kerjäämään, toiset taas hätistelivät niitä pois. Kissoilla oli vaikeuksia ymmärtää, että samalta alueelta saattoi edellisenä päivänä saada maitoa, ja seuraavana päivänä olikin paikalla uudet turistit, jotka veden kanssa hätistelivät katteja kauemmaksi.
Viikon isommat ruokaostokset teimme Gumbetin Tansas (vai olikohan se Migros) supermarketissa. Kävelimme kaupalle (abaut puoli tuntia – kuka niitä minuutteja lomalla laskee), teimme suurostoksemme ja latasimme ne taksin takaluukkuun, hurautimme hotellin välikadulle ja roudasimme huoneistoomme. Tässä kohden välikatu osoittautui loistavaksi; pääsimme niin lähelle huoneistoa kuin se ylipäänsä oli mahdollista, eikä tarvinnut kantaa ostoksia koko hotellin läpi. Vaikka tietenkin kyseessä on huoneistohotelli, jossa omien ruokien nauttiminen on luvallista, pelkästään kantomatkan lyheneminen oli mukavaa.
Kävimme ”isoilla ostoksilla” kerran kummallakin lomaviikolla. Muutoin ostimme leipää ja tuoreita hedelmiä SOK-lähikaupasta (matkaa n kaksi korttelia) tai markkinoilta (SOKin takana kerran viikossa).
Lähinnä ostoksemme koostuivat juomista (vettä & light kolaa), erilaisista hedelmistä sekä leivästä ja leivänpäällyksistä. Kovin paljon emme mitään herkkuja ostelleet, muutaman paikallisen suklaapatukan ja sipisipussin verran vain.
Vietimme aamupäivät allasalueella lököillen – yleensä aika rauhassa yksinämme – ja lounasta lähdimme etsimään kaupungilta. Löysimme parikin mukavaa paikallisten selvästi suosimaan pystykebab-mestaa ihan läheltä – vaikka kuumahan lyhyelläkin kävelymatkalla oli ja hiki tuli noin kymmenessä sekunnissa hotellihuoneesta poistumisen jälkeen. Iltapäivisin teimme omatoimiseikkailuja Gumbetissä, Bodrumissa tai lähiympäristössä. Varsinaisesti yhtään retkeä emme tällä kertaa tehneet. lomarutiiniimme kuuluu myös iltapäiväunet, jotta jaksoimme valvoa illalla joskus jopa puoleen yöhön! Lomallahan on tarkoitus rentoutua ja ladata akkuja, eikö?
Pyrimme syömään paikallista ruokaa niin paljon kuin mahdollista. Muutamassa ravintolassa kävimme toisen ja kolmannenkin kerran – jotkut jäivät kertakokeiluun. Lempipaikoiksemme muodostuivat Millennium-ruokaravintola ja Gumbet Cafe, jonka papparaiseen olimme tutustuneet jo edellisillä reissuillamme. Pappa tykkäsi meistä ja erityisesti K:sta kovasti. Hän lupasi jopa ottaa K:n asumaan luokseen, jos tämä tulisi vaihto-oppilaaksi Turkkiin. Gumbet Cafessa palvelu pelasi; P kehuskeli saavansa oluen eteensä suurinpiirtein samalla sekunnilla kuin painoi peffansa tuolille. Minä olin hankalampi, koska vaihtelin juomia: ensimmäisellä viikolla en juonut ollenkaan alkoholia ja toisella viikolla maistelin siidereitä, viinejä ja olutta senhetkisen mieliteon mukaan.
Koska K:n treenikausi alkoi jo elokuun alusta, jolloin olimme vielä reissussa, päätti hän treenata lomalla edes vähän. Niinpä hän googlaili ja löysi paikallisen uimaseuran englantilaistaustaisen uimariäidin, ja sopi tämän kanssa osallistuvansa seuran treeneihin. Samalla tavalla K oli edellisenä kesänä Kusadasissa (2012) tehnyt myös. Uimarien taso oli aika vaihtelevaa mutta ihan hauskaa hänellä oli niinä iltapäivinä, jolloin hän oli mukana treeneissä. Ramadanin päättyminen aiheutti kolmen päivän katkoksen treenaukseen, mutta muutoin emme ramadania huomanneet käytännössä lainkaan.
Pieni lääkärireissu tehtiin matkatoimiston avustuksella paikalliselle lääkäriasemalle. Kuski nouti meidät hotellilta, vei lääkäriasemalle, haki lääkkeet ja palautti meidät takaisin. Helppo nakki ja vakuutusyhtiö hoiti korvauksen suoraan lääkäriaseman kanssa.
Mitä me tehtiin lomalla? Ei niin sitten yhtään mitään erityistä ja silti meillä oli aivan loistava loma. Bodrumin puolella on linnake ja Halikarnaksen mausoleumin rauniot (yksi antiikin 7 ihmeestä), mutta koska tämä oli neljäs matkamme alueelle, olimme ne jo nähneet. Emme myöskään lähteneet tällä kertaa Kosin puolelle, koska senkin retken olimme jo kahdesti tehneet.
Paluumatka oli taas illalla. Maksoimme 25 e ekstraa saadaksemme pitää huoneemme loppuun asti ja se oli hyvä sijoitus. Pieni härdelli saatiin aikaan bussin kanssa – siitä tyhjeni rengas hotellimme edessä ja bussikuski hoiti homman jotenkin kummallisesti: hän ajoi bussin korjaamolle ja palasi sitten TAKAISIN hakemaan viereisen hotellin matkustajat sen sijaan että heidät olisi otettu kyytiin matkan varrelta. Koska oli perjantai (ja ramadanin loppujuhlallisuudet), oli liikenne aivan tukossa ja saavuimme lopulta lentokentälle aika myöhään, niin että emme oikeastaan ehtineet muuta kuin piipahtaa Victorias Secretissä, jotta K sai haluamansa tököttimet ja hajusteet. Muutoin kotimatka sujui ongelmitta, ja olimme lopulta kotona noin puoli kuudelta aamulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti