Meripäivä ja paluu arkeen

Viimeinen päivä matkustettiin Kreetalta Messinan salmen kautta takaisin Civitavecchiaan. Meripäivään kuului mm. Flag Parade, jolloin onnistuimme bongaamaan myös Suomen lipun. Ilmeisesti laivalla oli yksi suomalainen työntekijä, mutta se ei meille selvinnyt, missä positiossa. Matkustajissa tunnistimme kielen perusteella yhden suomalaisen pariskunnan, mutta muutoin saimme olla aivan yksinämme suomalaisia.

Sunnuntai-aamuna palasimme Civitavecchiaan. Aamuhärdelliin lisättiin yksi turha jonotus Guest Relations tiskille, kun yritin selvittää miksi loppulaskuni tuli euroina vaikka tilasin sen taaloina. Se ei selvinnyt valitettavasti, mutta onneksi emme hävinneet ihan kamalan montaa euroa laivayhtiön valuuttakurssivaihdossa kuitenkaan. Sen verran vähän oli saldoa kertynyt.

Paluukyytimme piti odottaa 8.30 mutta emme nähneet kylttirivistössä nimeämme. Soitin taksifirmaan, josta sanottiin että kuljetus kyllä on siellä. Kävi ilmi, että kuski oli juuri saapuessamme ollut saattamassa toista seuruetta autolle, joten me olimme viimeiset ja jouduimme ahtautumaan kuljettajan viereen etupenkille. Onneksi oli turvavyöt, jotka pitivät toisenkin kankkuni penkissä ja matkaa vain 50 min. Lentokentällä P sai nk. kinkku-raivarin kun vahingossa tilasin kahvilasta munakoisosämpylän salamin tilalta. Onneksi Finnairin lennolta sai ostaa ruisleipää, niin että saatiin rauha maahan.

Voiko Moka-kahvilassa tehdä muuta kuin kinkku-mokan?

Paras yllätys tuli vastaan Helsingin kentällä, kun tyttäremme ilmestyi vastaanottajaksi. Hän oli ollut poikaystävänsä kanssa viikonlopun pääkaupunkiseudulla ja päätti yllättää vanhempansa ja samalla kerjäsi kotikyydin.

Hauska reissu - lokakuussa jatketaan risteilykuvioita!

Aamu Haniassa

Hania, Kreeta

What to do, what to do... Hania on varsin kaunis kaupunki, mutta kun laiva oli satamassa 7-14, jolloin laivassa tulee olla viimeistään 13.30 ja kaupunki herää vasta n 10 aikaan, niin mitään ihmeellistä tekemistä ei siis voi edes suunnitelma. Mutta ulos mennään, se on selvä.

Eli hypättiin bussiin (wrong move, taksi 10 e olisi ollut huomattavan paljon mukavampi ja nopeampi kuin 2 x 3 e bussikyyti) ja surautettiin kaupunkiin. Kierreltiin heräävän kaupungin katuja, ostettiin jätskit ja todettiin että eiköhän tämä ole tässä, ja palattiin takaisin laivalle nauttimaan aurinkoisesta päivästä Solariumissa.

Illalla oli viimeinen formal night, jolloin P rikkoi kaikkia sopivaisuussääntöjä ja tuli pääruokasaliin shortsit jalassa! Wow! Muutama korotettu kulmakarva, mutta ruoka tarjoiltiin aivan asianmukaisesti asuvalinnasta huolimatta.

Ateena ilman vesisadetta

Olimme käyneet Ateenassa vuoden 2013 syksyn risteilyn yhteydessä. Silloin suuntasimme heti aluksi Akropolis-kukkulalle, jonka ehdimme kiertää rauhassa ennen kuin taivaat avautuivat ja se loppuhan meni sitten aika kosteaksi. Ja lyhyeksi. Joten nyt odotimme innolla aurinkoista kaupunkipäivää ja aikaa kiertää niissä paikoissa, joissa emme olleet käyneet aikaisemmin.

Söimme aamulla aamiaisen rauhassa Diamond Loungessa, kuten itse asiassa joka aamu lukuunottamatta risteilyn viimeistä aamua, jolloin Diamond Lounge oli suljettu. Risteilyn päätteeksi kävi ilmi, ettei siellä aamuisin ollut käynyt ketään muita meidän lisäksemme, joten koko aamiainen oli katettu käytännössä yksin meille! Wow! Siellä oli siis joka aamu kolme tuntia tarjoilija, joka palveli meitä innokkaasti, ilmeisesti vain siksi että ylipäänsä sai tehdä jotain.

Aamiaisen jälkeen poistuimme laivasta ja otimme taksin Plakaan, vaikka taksikuski yritti myydä meille yhtä ja toista retkeä. Päädyimme siis sinne minne halusimmekin ja kävelimme rauhallisia katuja kohti Syntagma-aukiota ja Monastirakia. Kävimme kahvilla, otimme valokuvia ja vaan nautimme ilmapiiristä. Yhdessä vaiheessa havaitsimme, että meitä selvästi tarkkaili ja seuraili kaksi miestä, joista toinen tuli liian liki, mutta se oli niin huonostinaamioitu taskuvarkausyritys, että se jäi sitten onneksi vain yritykseksi, ja nopeasti karistimme heidät kintereiltämme muutamalla "ovelalla" pysähdyksellä.

Täytimme tyttäremme toiveen tuliaistoiveen pistäytymällä Sepohoran liikkeeseen ja päädyimme lopulta lounaalle, jonka jälkeen painelimmekin jo metroasemalle ja takaisin Pireukseen. Tälläkin kertaa olimme märkiä päästessämme laivalle, mutta se oli kyllä hikeä eikä sadevettä. Olimme varsin tyytyväisiä Ateenan päiväämme, se oli juuri sitä mitä olimme päivältä toivoneetkin.

Melina Mercourin patsas

Syntagma-aukion parlamenttitalo

Acropolis-kukkula

Pireuksen satama

Go to Kusadasi or not?

Turkkilaiset härdellöi keskenänsä muutamaa viikkoa ennen matkaamme. Armeija yritti vallankaappausta, josta syystä olot Istanbulissa ja Ankarassa olivat ankarat hetken aikaa. Ilmeisesti etelärannikon lomakohteet olivat koko ajan rauhalliset, mutta kun on kyse amerikkalaisesta matkanjärjestäjästä, niin lopputulos oli kahden viikon pysähdysten keskeytys. Meidän risteilymme kohdalla ei kuulunut enää mitään risteilystä, joten sormet ristissä pidimme sen puolta että Kusadasi kutsuu. Niinpä me heräsimme aurinkoiseen aamuun Turkissa ja iloisina poistuimme laivasta kiertelemään katuja. 

Ainoa laiva satamassa tänään oli Jewel

 Kaupunki oli rauhallinen. Jopa liian rauhallinen. Suuri osa matkustajista jäi laivaan. Osa lähti toki Efesokseen (uhmaten kohtaloaan), joten hekään eivät olleet kaupunkia kansoittamassa tuossa vaiheessa aamua. Keskiviikko on markkinapäivä, joten yritimme etsiä markkina-aluetta. Kuulimme sitten joltain kanssakulkijalta, että markkinat on siirretty kauemmaksi keskustasta, lähelle linja-autoasemaa. Sinne emme halunneet kävellä, joten otimme kumijalan alle.

Missä kaikki on?

 Markkinoilta ei oikein löytynyt mitään kivaa, joten palasimme kaupunkiin ja kiertelimme vähän katuja, pysähdyimme juomaan, syömään kebabit ja hyödyntämään wifiin ja teimme jotain tuliaisostoksia lapsille.

Tänään ei sateenvarjoa tarvita joten sen voi ripustaa koristeeksi.

Ei ristin sielua missään

Herkkuhetki

 Vietimme rauhallisen ja leppoisan päivän rauhallisessa ja leppoisassa Kusadasissa ennen kuin päädyimme takaisin laivalle nauttimaan olostamme.

Santorini, here we go again

Ensin kannattaa tarkistaa hissistä, mikä päivä on. Eli Tiistai siis. Hyvä tieto.

Hissi kertoo viikonpäivän

Santorini on nk tender-satama, jossa maihinmeno tapahtuu yhteysaluksilla. Meillä oli siitä härdellistä jo jonkin verran kokemusta. Olin myös lukenut, että joskus Concierge pystyy järjestämään vip-lippuja tendereihin, joten päätin kysyä häneltä. Hän sanoi, ettei hän saa lippuja, mutta koska kukaan muu ei ole kysynyt, niin hän kyllä järkkää meidät ekaan tenderiin, muun jonon ohi. Sovittiin, että odottaisimme häntä n vartti ennen maihinnousun alkua centrumissa. Olimmekin siellä hyvissä ajoin, istuimme sohvalle odottamaan ja P kävi hakemassa vesipullot baaritiskiltä vielä mukaan. Concierge saapui, kävelimme alas kohti tenderiä ja samalla havaitsin että hyttikorttini oli mystisesti kadonnut tuolla matkalla. Kauhee hätä, tender lähtee ja laivasta ei pääse pois ilman korttia. Mutta koska vieressämme seisoi järjestelyn ammattilainen, ei hätää. Concierge käski meidän odottaa juuri siinä, hän kävisi ylhäällä tekemässä minulle uuden kortin. Ei mennyt minuuttiakaan kun hän palasi - korttini oli pudonnut vastaanoton läheisyyteen, jonne joku ystävällinen sielu sen juuri oli palauttanut, ja pääsimme siis 2 tenderillä maihin, ennen suurempaa jonon muodostumista.

Maissa etsiydyimme heti hissijonoon, joka eteni myös nopeasti ja niin olimmekin jo kalliolla ylhäällä Firan kapungissa. Kiertelimme katuja, pysähdyimme kaljalle ja ottamaan vähän maisemakuvia. Mietimme, että mitäs tässä sitten tehtäisiin. Todettiin, että koska meillä ei ollut mitään erityistä intressiä lähteä Oiaan (ne kauniit kuvat tuli otettua edelliskerralla tyttären kanssa), niin eiköhän palata alas ja mennä takaisin nauttimaan laivasta.

Ei valittamista näköalassa

Jaoimme hissikopin toisen pariskunnan kanssa

Alhaalla satamassa saatiin sitten härdelli aikaiseksi, kun joku paikallinen jantteri päätti siirtää Royalin tender paikan, koska se hänen mielestään oli jotenkin hankalasti keskellä laituria. Niinpä meitä juoksutettiin ensin viisikymmentä metriä vasemmalle ja sitten takaisin ja sitten uudestaan sinne vasemmalle, ennen kuin tender saapui ja pääsimme laivaan sisälle.

Santorini on erittäin valokuvauksellinen saari, varsinkin Oia valkoisine sinikatollisine rakennuksineen. Mutta kolme tuntia on aivan tarpeeksi.

Jewel is a Jewel

Joskus käy munkki ja hyvä tuuri ja pääsee reissuun vaikkei ollut pitkää aikaa suunnitella. Herra K voitti matkalahjakortin, ja rouva K varasi risteilyn. Deal!

Heinäkuussa 2016 lensimme Finnairin sinisin siivin Roomaan, jossa majoituimme hotel Madisoniin Terminin asemalle yhdeksi yöksi. Pääsimme hotelliin noin yhdeksän aikaan illalla, eli ehdimme mainiosti käydä illallisella lähikuppilassa ja tyhjentää viinipullon toisessa ennen kuin menimme nukkumaan. Aamulla ehdimme vielä tehdä kävelykierroksen lähiympäristössä ennen kuin tilaamamme kuljetus nouti meidät Civitavechhian satamaan, jossa Jewel meitä odotti.

pieni mutta tarpeeksi tilaa kahdelle

kylppäri oli marmorila kyllästetty

sijainti suoraan Terminin asemaa vastapäätä

katu-uskottava juoma

pahvilaatikossa asui ihmisiä!

Pitääkseni hinnan alhaisena olin valinnut uhkarohkeasti Guarantee-hytin, jolloin meille osoitettiin E3-luokan parvekehytti kannella 7. Eli 7622 - joka Royalin omilla sivuilla mainittiin olevan "obstructed". En oikein päässyt etukäteen selville, mitä tuo obstruction - este - tarkoitti, mutta selitys löytyi toki heti kun pääsimme hyttiin sisälle. Tosin pidin enemmän esteenä koko seitsemännen kannen hyttien edessä olevaa pelastuslauttakattoa kuin sitä luukkua, joka osuu juuri meidän hyttimme eteen. Varsinkin kun en nähnyt ko luukkua kertaakaan auti. Muutoin hyttimme oli standardi kahden hengen parvekehytti. Ja maksamallamme hinnalla: sitä saa mitä tilaa.

Jewelin Centrum oli tapahtumien keskipiste

deluxe balcony E3 - 7622

obstructed view

Katse vasempaan, päin!

the Obstruction

Risteilyn reitti oli meille tuttu: Santorini - Kusadasi - Ateena - Hania ja pari meripäivää ennen ja jälkeen. Eniten jännitti se, pääsisimmekö Kusadasiin, koska turkkilaiset mellakoivat juuri muutamaa viikkoa aikaisemmin, mikä oli aiheuttanut kahden edellisen risteilyn pysähdysten peruuttamisen.

Grand Cayman, Falmouth ja Labadee

Risteilymme Navigator of the Seas -laivalla suuntautui teknisesti ottaen läntiselle Karibialle. Risteilyn kohteet eivät varsinaisesti olleet kiinnostavia, mutta tässä oli pakko joustaa, koska alkuperäinen risteilymme peruuntui, eikä aikataulupaineista johtuen montaa vaihtoehtoa jäänyt hyödynnettäväksi. Laivayhtiö tarjosi "hintatakuun" vain edeltävälle ja tälle risteilylle, eikä tyttären aikataulu sallinut sitä edeltävää viikkoa, koska lähtö olisi ollut jo perjantaina. Niinpä päätimme, että matka kuin matka, meillä on aina hauskaa, oli kohde mikä tahansa.

Ensimmäinen pysähdyspaikka oli siis ainoa uusi kohde; Grand Cayman. Se on tender-satama, eli kulku tapahtuu yhteysaluksilla, joihin jonottaminen on oma taiteenlajinsa. Tällä kertaa näppärä matkanjärjestäjä ilmoittautui turisti-ilotteluun nimeltä ostosretki, vain sen takia, että sai priority-tender mahdollisuuden. Isäntäkin suhtautui loppujen lopuksi suostuvasisesti, kun kuuli että ainoastaan ensimmäiseen kauppaan on pakko mennä sisälle. Loppujen lopuksi kävi kyllä niin, että kiersimme suurimman osan ostosreissukartalle merkityistä liikkeistä, koska a) ei ollut oikeastaan muutakaan tekemistä ja b) jokainen kauppa tarjosi jonkun edun. Niinpä keräsimme korvikset, käsirenkaan, kolme kaulaketjua, pari amulettiä ja jotain muutakin vielä. Ihan vaan matkamuistoiksi!

Grand Caymanin rantakatu

Grand Cayman 

Toinen pysähdys oli Falmouth Jamaika, jossa olimme olleet Oasiksella kerran aikaisemmin. Jo silloin palasimme aika ripeästi takaisin aidoin rajatulle satama-alueelle yritettyämme tutustua ensin lähiympäristöön. Mutta se olisi vaatinut enemmän kansalaisrohkeutta ja iholle tarttuvien Jamaica mon -miesten hätistelyä kuin mitä meillä oli. Niinpä istuimme Margaritavillessä hetken (free wifi!), ostimme paketin yli-hinnoiteltua jamaikalaista kahvia ja palasimme laivaan. Sitä ennen kävelimme kuitenkin (vahingossa!) ohi nukkuvan vartiomiehen ja kävimme kuvaamassa laivan ahteria. Herättyään nokosiltaan vartija oli varsin kiukkuinen meille, mutta eihän se nyt meidän vikamme ollut. How should we know!

Margaritavillen altaalla olisi ollut kiva lököillä

Kielletty kuvakulma

Turvallinen olo satama-alueella

Kolmas pysähdys oli laivayhtiön toisella yksityissaarella Labadeessä Haitilla, jossa olimme myös olleet Oasiksen kanssa. Se oli rentouttava rantapäivä.

Labadeessä ei tarvita yhteysaluksia

 Viikkoon mahtui myös kaksi meripäivää. Merellä voi  mm...

golffata

uida ja pulikoida sekä nauttia auringosta

katsella luistelunäytöstä

Viimeisen yön ja matkapäivän jännityksestä vastasi kanssamatkustaja, joka päätti hypätä laidan yli noin klo 11 viimeisenä iltana. Hänen putoamisensa aiheutti Oscar Oscar Oscar  (=man overboard) hälytyksen, laivan pysäytyksen, ympärikäännön, pelastusveneiden laskemisen ja kolmen tunnin odottelun kunnes sekä meripelastushelikopteri että rannikkovartioston partio ehtivät paikalle. Luonnollisesti kolmen tunnin pysähdys aiheutti myös myöhästymisen saapumisaikataulussa, joka taas kumuloi järjettömän härdellin, jonotuksen, kiukkua ja sadattelua, etuilua ja lisää sadattelua. Meillä piti olla liki kahdeksan tuntia aikaa tehdä neljän tunnin ajomatka, mutta kun pääsimme ulos laivasta ja autolle vasta noin puolen päivän aikaan, ja siihen lisättiin pakkopysähdys pankissa ja matkalla pikaruokalassa, kävi lopulta niin että olimme kentällä n 25 minuuttia ennen kuin check in sulkeutui. Emme ehtineet pysähtyä tankkaamaan autoa, mutta se lisälasku ei lopulta ollut mitenkään järkyttävä - alle 40USD. Miestä ei koskaan löydetty. 

Lento Frankfurtiin sujui meiltä hyvin, samoin kuin vaihto eteenpäin. Tytär oli saanut (muiden suomalaisten matkustajien kanssa) kyydin suoraan koneelta toiselle bussilla, mutta me kiersimme normaalia reittiä maahantulomuodollisuuksien läpi. Onneksi ongelmitta. 

Loppu hyvin, kaikki hyvin! Seuraavaa reissua odotellessa.